sunnuntaina, helmikuuta 28, 2010

Herätys

Viikonloppuna aamuvirkkumme ilmoitti klo 8.17, että nyt on aamu, kaikki ylös.  Olemme onnekkaita, olen ymmärtänyt: joissakin lapsiperheissä aamuherätys on kuuden aikoihin arkena ja sunnuntaina. Pikkukakkonen on hyvä juttu. Sillä saa itselleen hetken lisäaikaa.

Tällä kissarouvalla ei ollut aikomustakaan nousta.
"Oletteko nyt ihan tosissanne; minä ainakin nukun vielä"
Aamun sininen valo
Kahvia ja vähän muutakin
Käden lämmittimetkin valmistuivat.

maanantaina, helmikuuta 22, 2010

Sähkönsininen

Palellut koko päivän.
Julkiset kulkuvälineet antoivat aamulla taas odottaa itseään - 40 minuutin jälkeen (vasta!) uskoin ja laitoin töppöstä toisen eteen ja hyppäsin autoon.
Töissä istuin huivi hartioilla, villatakki vilttinä ja Uggsit jalassa.
Ja vieläkin palelee - pahus.
Värejä tulee ja menee. Nyt tuli tämä. Se vain tuli. Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa.
Lämmin ja pörröinen. Villaa ja mohairia. Silmäripsiin tarttuu välillä haituvia, mutta ei se haittaa.

Kiertelin lankakauppoja ja hain samansävyistä lankaa ranteenlämmittäjiin/kynsikkäisiin.
Paras vaihtoehto oli tämä. Ei ihan sitä mitä hain, mutta saa kelvata.
Pitäkäähän itsenne lämpiminä!

sunnuntaina, helmikuuta 21, 2010

Terveisiä pohjoisesta

Oli omaa aikaa ja verkkaisia aamuja, ulkoilua - kullekin oman maun mukaan, shampanjaa (s-laseja ei valitettavasti mökin varustukseen kuulunut, mutta hyvin pärjättiin näilläkin), rupattelua, hyvää ruokaa ja kyllä me naurettiin!
Mökillämme kävi myös saunaterapeutti: "Saunan lempeä lämpö, kynttilöiden kajo. Puhdistava elämänsuola- hunaja seos, jonka saunottaja hieroo selkäpuolelle, ja tuoksut tuovat rentouden jäseniin. Jäähdyteltäessä jalat keventyvät yrttijalkakylvyssä. Turvekasvonaamio, lihashuoltoa vihtomalla ja lopuksi vielä yrttiöljy kasvoille." Voi että - ihanaa! Turvenaamiokuvia en nyt kuitenkaan laita tänne, kun en lupaa kysynyt - ehkä niistä juuri ja juuri voisi tunnistaa :-).
Yhdet villasukat olivat tässä vaiheessa jo unten mailla.
Kotiin oli ihana tulla: Olin pusu- ja halikippo oli ääriään myöten täynnä ja sieltä on sadellut märkiä, vähän nuhaisiakin pusuja ja kunnon halirutistuksia. Yhdessä pieni mies ja iso mies olivat hankkineet kukkia ja leiponeet mustikkapiirakan. Sain nyt myös yhdistetyn ystävänpäivä- ja hääpäivälahjan, josta kuulin vihjeitä kyllä jo oikeana päivänä. Pitäisiköhän matkustella vähän useammin :-).

Mukavaa sunnuntaita!

maanantaina, helmikuuta 15, 2010

Pakkasviikonloppu

Kuukausi oli mökkitaukoa. Viikko sitten kävimme pikaisesti ja siivoukseksihan se meni - inhoan hiiriä! Ei paljoa ollut ehtinyt sotkea, mutta kuitenkin. Kissa ei ollut mukana, mutta onneksi sotkija jäi hiirenloukkuun - R.I.P. Lähetin miehen hankkimaan lisäräpsiä ja menneenä viikkona  mökki olikin sitten kunnolla ansoitettu: kaksi räpsää per huone.

Lauantaiksi olimme kutsuneet tuttuja käymään: yhdessäoloa, ulkoilua, syötiin hyvin, saunottiin ja käytiin hangessa. Lapsille tehtiin perusjauhelihakeitto. Me aikuiset söimme maustetumpaa, lämmittävää pakkaspäivän ruokaa.  Ohje tässä - suosittelen oli hyvää ja toimii varmasti myös kasvisversiona.

LINSSI -MAKKARAPATA (Stockmannin kanta-asiakaslehdestä)
2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
1 chilipalko hienonnettuna
1 sipuli hienonnettuna
1/2 l juureksia kuutioina (porkkanaa, selleriä, palsternakkaa, bataattia)
3 dl vihreitä linssejä
öljyä
1 rkl currya
n. 1 l vihanneslientä
1 tlk kuorittuja tomaatteja
Edellä olevia haudutellaan noin 40 min, jonka jälkeen lisätään
4 (-6) tuoremakkaraa (useita laatuja)
Sitten annetaan muhia vielä 10 min.
Viimeistelyyn: 3 rkl pinjansiemeniä, 3 rkl rusinoita, tuoretta timjamia
Tänään suhautettiin kelkoilla pulkkamäkeen ja marttojen hernekeitolle kylätalolle. Mukavaa, kun paikkakunnalla järjestetään milloin mitäkin aktiviteettia.

Nyt valmistautumaan tulevaan viikkoon. Muutama päivä töitä ja sitten :-).

torstaina, helmikuuta 04, 2010

Äänistä

Puhe- tai lauluääni ja nimenomaan miehen ääni. Ääni, joka positiivisessa mielessä saa kylmät väreet juoksemaan selkää pitkin. Ääni, jota voi silmät kiinni kuunnella ja kuunnella - viis sanoista tai sisällöstä - ja vain nauttia kuulemastaan. Onko teillä tällaisia ääniä? Minulla on.

Ulkomaalaisista tulee nyt mieleeni
Liam Neeson - näyttelijä, lähtöisin Pohjois-Irlannista
Anthony Hopkins - brittiläissyntyinen näyttelijä
ja kotimaisista
Näyttelijä Esko Salminen
Laulajaveljekset Ismo ja Ilkka Alanko
Laulaja Pekka Ruuska

Onko se äänen sävy tai väri, artikulointi, aksentti vai kaikki edellä mainitut yhdessä, vaikea sanoa. Brittiaksentista ainakin pidän.

Mielenkiintoista on kohdata puhelinääni kasvokkain. Hiljaisella, pienellä äänellä puhuva henkilö osoittautuukin ulkoisilta avuiltaan suurikokoiseksi ja rotevaksi persoonaksi. Tai sähköpostituttu, jonka kuvan olen nähnyt jossain, soittaa ja voi ei - ääni, tapa puhua ja ulkonäkö eivät sovi yhtään yhteen!

Entäs sitten oma ääni. Kurssilla videoitu oma esitys tai puhelinvastaaja-aikaan oman äänen kuuleminen. Juuri sillä hetkellä, kun sitä ääntänsä tuottaa, ääni kuulostaa  omissa korvissa paljon tummemmalta ja sointuvammalta (kaikuu tyhjän pään sisällä , hih) kuin silloin kuin oman oman äänensä kuulee jostain masiinasta.

Tästä pienestä, raukeana haukottelevasta kissasta vasta ääntä lähteekin ja varsinkin välillä yöaikaan!
Ja kyllä, varsinkin yksin ollessani kuulen välillä "ääniä":-).