One Paradise on Earth

Värit, tuoksut, maut, ystävällisyys - minä viihdyin taas kerran. Tosin viikko riitti minulle vallan mainiosti. En jaksa ottaa aurinkoa ottamalla enkä nauti kuumuudesta. Paras hetki rannalla oli ilta viiden aikaan: aurinko laskemassa, tuuli lempeä eikä enää liikaa ihmisiä. Oli olisi halunnut jäädä Thaimaahan kesään asti. Muutenkin pikkumiehen ensimmäinen pitkä lento- ja kaukomatka meni hyvin - hän on helppo matkakaveri, sosiaalinen - ei tule vanhempiinsa :-) ja rohkea: kävi pyytämässä laskun, tilaamassa itselleen juomaa, jätskiä ja muuten vain "juttelemassa" paikallisten ym. kanssa. Pitäisi löytää englanninkielinen kerho tms., hän matkii kuin pieni apina ja janoaa tietoa. Ihanaa oli kuitenkin palata lumiseeen Suomeen, kaunista.

Pesukone pyörii, viikon posti odottaa ja uloskin voisi kohta uskaltautua.  Ai niin, hyvää tätä vuotta 2010!

 

Kotona - ihanaa

Joulu oli ja meni. Lahjoja sain minäkin, mutta se lapsen lahjojen / lelujen määrä! Huh kauhistus - ihan järkytyin.  

Perheeseemme tuli kaksin kappalein joulun hittilahja eli piikkimatto. Siitä vähän etukäteen vihjailin miehelleni, että voisi olla kiva, mutta onneksi ei ollut ostanut.

Tänään oli joululoman paras hetki: aurinko paistoi, kävelimme jäällä ja vain olimme. Kotiin ajelimmekin sitten kummitytön synttäreiden kautta.

Kaksi päivää töissä ja sitten lomalle!

Melkein valmista

Viikonloppuna ehdin hetken tuijotella tulta - rentouttavaa. Seuraava tuijottelusessio toivottavasti viikonloppuna.

Olen pakannut rinnakkain joululomakasseja pakkassäälle (lunta ja pakkasta - ihanaa!)  ja talvilomakasseja (n. +30 astetta). 

Huomenna ap töissä ja ip lähdemme ajamaan maalle joulun viettoon. Joulumieli ja -rauha löytynevät matkan aikana.

Lämpöistä Joulua itse kullekin!

Run baby, run

Joululomalla pidän yöpaitapäivän - tai kaksi ja etelän lomalla vain käännän kylkeä ja luen ainakin viisi kirjaa! No joo, kun saisi edes nukkua joku aamu niin pitkään kuin nukuttaa.

Kiire on pääosin ihan itse aikaansaatua: täytyikö mennä kamera-/kuvauskurssilla juuri ennen joulua (kolme iltaa á kolme tuntia)?! Hyödyllistä - kyllä: olen saanut monta ahaa-elämystä ja tajunnut, kuinka vähän osaan kameraani hyödyntää. Varmasti kuvien laatu jossain vaiheessa paranee, kunhan harjoittelen, kokeilen ja välillä selaan ohjekirjaa.

Myös se, että pitäisi tavaroistaan huolta vähentäisi turhaa stressiä, etsimistä. Piti ottaa oma passi työhuoneen pöydältä lokerikosta, siis sieltä, missä sitä säilytän. Eipä passi ollutkaan siellä. Pari iltaa etsin kaikista mahdollisista ja mahdottomista paikoista, minkä jälkeen annoin periksi ja harmitti niin vietävästi. Tänään juoksin ruokatunnilla passikuvaan ja poliisilaitokselle. Tuskin tarvitsee mainita, että laitoksella oli jonoa ja töissä kiire. Sikäli onni, että jostain syystä jo nyt päätin laittaa passini matkapapereitten kanssa samaan paikkaan enkä lähtöä edeltävänä iltana. Puolustuksekseni haluan sanoa, että työhuonetta on tämän vuoden aikana remontoitu useampaan otteeseen eli huone on tyhjennetty pariin kertaan.

Jokin aika sitten hain myös korvakorujani iltana parina. Aikani haettuani tulin siihen tulokseen, että en tainnut kyseisiä korvakoruja koskaan edes ostaa. Selitys: ostin yhdet ja piti hakea vielä toiset eri väriset, mitä en tainnut sitten koskaan tehdä. Saa nauraa, nauroin lopulta itsekin.

Oli kiva tulla tänään kotiin kamerakurssilta - meillä oli leivottu! Mies ja Oli olivat tehneet joulutorttuja. Nyt siis kupponen teetä ja muutama joulutorttu.

Blingbling'iä

Kukahan meidän saniteettitiloihin on unohtanut kenkänsä ja laukkunsa?

Mukavaa perjantaita!

Kyläluuta vai mökkihöperö

Väsyttää ja vähän ahistaakin - tekemättömät kotityöt ja jouluvalmistelut. Viime viikkoina on ollut paljon menoa, kanssakäymistä - nyt alkaa olla ähky. En ole pohjimmiltani sitä sosiaalisinta sorttia. Välillä on suorastaan mukava erakoitua.

Kyllä se on tämä elämäntilannekin. Arki-illat ovat lyhyitä ja pitäisi ehtiä niin paljon ihan perusjuttuja. Viikonloppuna haluaisi sitten vain rauhoittua, tehdä omia ja perheen juttuja ilman aikataulua. Mökille ajaa parisen tuntia per suunta. Perille päästyään ei enää huvita ajella edestakaisin. Paineita on: "Kun kerran täälläpäin niin usein ajelette, tulkaa käymään". Olen osa meidän pientä ydinperhettä, lapsuuden perhettä, sukua - omaa ja sitä toisen puoliskon, ystäväverkostoa, työyhteisöä.  

Ystäväpariskunta tulee vähän kauempaa yökylään viikonloppuna - kivaa! Mutta sitten on kohtaamisia, velvollisuusvierailuja, joista jo etukäteen tiedän, että en saa niistä mitään ja ne tuntuvat niin turhilta: kuuntelen juttuja, jotka eivät kiinnosta ja jotka olen kuullut jo aiemmin, puheita ihmisistä, joita en tunne, kukaan ei kysy, mitä meille/minulle kuuluu, juon kolmatta kahvikupillista, jota en edes halunnut ja vilkuilen kelloa, voisiko jo lähteä. Nämä vierailut vain pitää hoitaa aika ajoin, koska... se kuuluu asiaan?  

Tsemppaan tässä itseäni jouluun liittyviin velvollisuusvierailuihin :-)

Hyvää syntymäpäivää

S U O M I

Olen ylpeä siitä, että olen suomalainen. Maamme laulu ja Finlandia soivat kauniisti, ei Fazerin Sinistä voittanutta, kotimainen mansikka makein, kesäyön tuoksu ja linnun laulu, lumituiskut, "havuja perkele" -asenne, isänmaan ja äidinkieli. Molemmat pappani olivat sodassa. Toinen palasi. Toinen jäi sille matkalle koskaan näkemättä tytärtään, äitiäni.

Illalla sytytän kynttilät ikkunoille ja ehkä sivusilmällä katselen linnan juhlia.

Kuvat ovat maaliskuulta 2006. Voi kun tulisi taas oikea talvi: lunta ja pakkasta.

Tämä kuva on myös vuodelta 2006, yksi lempparikuvistani:  Oli noin puolivuotiaana isin sylissä. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Piparibambit satumetsässä

Tänään leivottiin pipareita vai pitäisikö sanoa, että syötiin piparitaikinaa. Hyvä jos puolet taikinasta päätyi pellille ja uuniin asti.

Huomenna työpaikan pikkujoulu: viininmaistajaiset, kulttuuria ja syömään, minkä jälkeen innokkaimmat jatkavat yökerhoon. Itse poistun kotiin virallisen ohjelman jälkeen.

Mukavaa loppuviikkoa!

Arvontavoitto

Harvoin voitan mitään, mutta nyt onnisti - tällainen ihanuus tai siis tykötarpeet ja hyvät ohjeet tällaiseen tuli postissa. Kiitos Rita!

Lisää kaikkea kivaa löytyy osoitteesta http://www.ritarilla.fi/.

Valoa

Viikonloppuna oli outoa olla kotona valoisaan aikaan. Arkisin sitä näkee kodin ja elää kotona vain keinovalossa. En pidä isoista valoista = kirkas kattovalaisin, vaan suosin pöytä-, seinä-  ja lattiavalaisimia ja niitä minulle onkin kertynyt. Taidan olla tai siis ihan rehellisesti sanottuna olen lamppufriikki: kaapista, vaatekaapin nurkasta, mökin vintiltä löytyy valaisimia, jotka odottavat uutta tulemista tai eivät vielä tähän päivään mennessä ole päässeet esille. Suosimani tunnelmavalaistus ei vain tunnu tähän vuodenaikaan pelittävän. Kumma juttu - aikaisemmin valo kyllä on riittänyt, mutta nyt lukeminen, neulominen vaativat kirkkaampaa valaistusta. Silmälääkäri antoi vuosi sitten lukulasireseptin vähän niin kuin varmuuden vuoksi. Totesi, ettei laseja kannata vielä hankkia, kun näkökyky tulee lähivuosina kuitenkin iän myötä romahtamaan.  Siinä tulevaisuus, mitä sitä kaunistelemaan. Lähinäkölaseja en siis ole vielä lunastanut, kun ilmankin hyvässä valossa näen - paitsi sitä ihan pientä tihrua sampoopullon tms. kyljessä.

Sunnuntaina näkyi ihanaisia, satunnaisia auringon pilkahduksia.

Näistä kaunokaisista olen ylpeä: orkideat ovat pysyneet hoidossani hengissä kohta jo viisi vuotta kukkien pari  kertaa vuodessa. Hoito-ohje: nostetaan keväällä ulos parvekkeelle ja syksyllä takaisin sisälle ennen pakkasia. Kastellaan, jos ja kun muistetaan.