maanantaina, marraskuuta 30, 2009

Valoa

Viikonloppuna oli outoa olla kotona valoisaan aikaan. Arkisin sitä näkee kodin ja elää kotona vain keinovalossa. En pidä isoista valoista = kirkas kattovalaisin, vaan suosin pöytä-, seinä-  ja lattiavalaisimia ja niitä minulle onkin kertynyt. Taidan olla tai siis ihan rehellisesti sanottuna olen lamppufriikki: kaapista, vaatekaapin nurkasta, mökin vintiltä löytyy valaisimia, jotka odottavat uutta tulemista tai eivät vielä tähän päivään mennessä ole päässeet esille. Suosimani tunnelmavalaistus ei vain tunnu tähän vuodenaikaan pelittävän. Kumma juttu - aikaisemmin valo kyllä on riittänyt, mutta nyt lukeminen, neulominen vaativat kirkkaampaa valaistusta. Silmälääkäri antoi vuosi sitten lukulasireseptin vähän niin kuin varmuuden vuoksi. Totesi, ettei laseja kannata vielä hankkia, kun näkökyky tulee lähivuosina kuitenkin iän myötä romahtamaan.  Siinä tulevaisuus, mitä sitä kaunistelemaan. Lähinäkölaseja en siis ole vielä lunastanut, kun ilmankin hyvässä valossa näen - paitsi sitä ihan pientä tihrua sampoopullon tms. kyljessä.

Sunnuntaina näkyi ihanaisia, satunnaisia auringon pilkahduksia.




Näistä kaunokaisista olen ylpeä: orkideat ovat pysyneet hoidossani hengissä kohta jo viisi vuotta kukkien pari  kertaa vuodessa. Hoito-ohje: nostetaan keväällä ulos parvekkeelle ja syksyllä takaisin sisälle ennen pakkasia. Kastellaan, jos ja kun muistetaan.

lauantaina, marraskuuta 28, 2009

Pikkujoulukausi alkanut

Eilen naisten kesken ystävättären kotona: kotispa poreiluineen, glögiä, fondueta, puhetta, naurua ja hyvää seuraa.

Tänään väsyttää.




tiistaina, marraskuuta 24, 2009

Haaste

Sain Annalta Vinksin Vonksin -blogista haasteen, mitä materialistista en omista ja miksi. Ensimmäisenä tuli jostain syystä mieleen muoviset pihakalusteet ja tekokukat. Niitä en kotiini halua.
- Olen joskus kesähelteellä istunut valkoisessa muovituolissa, joka on hiostanut, nitissyt ja natissut. Monta muutakin syytä voisin mainita.
- Tekokukista tulee mieleeni mummulla maljakossa olleet punaiset muoviruusut, jotka olivat haalistuneet ja tuoksuivat lapsen nenään epämiellyttäviltä.

Mönkijä ja kaikki pärisevät turhakkeet - pois ne minun pihapiiristäni. Kammo näihin on tullut siitä, kun maalla pikkupojat yhtenä kesänä ajelivat mönkijöillä ja mopoilla metsätietä, joka menee maittemme läpi läheltä mökkiä. Tahdon rauhaa ja linnunlaulua! Mur... Tiedän, tiedän - pojat ovat poikia, tuonikäisiä kaikki pärisevät ja pörisevät kiinnostavat ja yleisellä tielläkään ei saa ajaa.  He lopettivat läpiajon, kun siitä heille aika kiltisti sanoimme. Saas nähdä, kuinka käy vajaan kymmenen vuoden päästä, kun Oli alkaa olla siinä iässä. Isällään oli ensimmäinen mopo jo kymmenvuotiaana.

Minulla ei ole omaa autoa. Olemme aina asuneet hyvien kulkuyhteyksien läheisyydessä, kauppa- yms. palvelut ovat vieressä ja varsinkin tässä elämäntilanteessa matkustaminen julkisilla liikennevälineillä antaa omaa aikaa lukea tai vain olla. Olen varmaan viimeksi ajanut autoa kesällä maalla.

Taidetta/tauluja haluaisin seinillemme. Helpoin tien taulun omistajaksi olisi vuokrata se aluksi taidelainaamosta. Jos  taulu ei tunnukaan omalta, voi sen aina palauttaa. Taidelainaamojen sivuilla olen netissä vieraillut, mutta paikan  päälle katsomaan en ole saanut aikaiseksi lähteä. Näistä grafiikkatauluista pidän. Kuvat www.artti.net/somppi/  ja www.kirsineuvonen.fi


















Mielitekoja on, isoja ja pieniä; leipäkoneen melkein jo ostin viime kesänä. Perustelin sen tarpeellisuutta itselleni sillä, että tuoretta leipää olisi mökillä aina tarjolla. Raclette-grilli olisi myös kiva illanistujaisissa ja muutenkin. Taitaisi kuitenkin jäädä pölyttymään ja tilaa viemään kaappiin. Koskahan olemme viimeksi käyttäneet fondue-pataa... Listaa voisi jatkaa, mutta laitan tähän pisteen.

maanantaina, marraskuuta 23, 2009

Lauluja ja iltakävelyllä

Kauas minne katse kantaa yli peltojen... kouluajoilta on jäänyt mieleen joitakin maakuntalauluja. Satakuntalaisten laulun lisäksi toinen, minkä muistan ja mistä pidän on Kuulkaa korpiemme kuiskintaa jne. Meni kylmät väreet, kun sitä laulettiin.

Päiväkotitädit kertoivat, että Oli oli potalla istuen vetäissyt komeasti Satakuntalaisten laulun ensimmäisen säkeistön. Pienten puolella hän silloin oli eli alle kolme v. Toinen pottalaulu, mitä tädit meille naureskelivat oli "Kun minä olin pikkuinen poika, tuli tyttäret mieleheni. Mut kun äiti otti vittan ja rapsutteli, kyllä tyttäret mielestä meni". Kyseenalainen kunnia jälkimmäisen laulun laulamisesta/opettamisesta kuuluu miehelleni. Modernit vanhemmat :-).

Satakuntalaisten laulu tuli mieleeni peltokuvasta ja sitten juttu lähti rönsyilemään. Aurinko ehti laskea ennen kuin ehdimme kauppareissulta takaisin mökille ja minä iltakävelylle kameran kanssa.





sunnuntaina, marraskuuta 22, 2009

29 vuotta sitten

Olin niiiin ihastunut ja muitten puheista olin ymmärtänyt, että ihastuminen ei ollut yksipuolista. Katseita oli vaihdettu jo piiitkääään, mutta MUTTA: poika oli ujo! Kärsivällisyys ja odottaminen eivät silloinkaan olleet vahvimpia puoliani, joten sopivan hetken tullen menin ja kysyin suoraan, että oltaisko me. Vastaus oli kyllä ja edelleen ollaan. Silloin oli kova pakkanen ja lunta maassa, mikä vielä tuosta illasta mainittakoon.


Kukkia, kuohuvaa ja sushia. Sushia tein ensimmäistä kertaa. Taiteelliselle vaikutelmalle en anna kymppiä, mutta valmistaminen oli kuitenkin helpompaa kuin luulin. 

keskiviikkona, marraskuuta 18, 2009

Coco ja ystävät

Eilen elokuvissa ystävien kanssa. Elokuva oli kaunis, ei elämää suurempi elokuva, mutta viihdyttävä. Nautin kielestä, jota en valitettavasi osaa, ajan kuvauksesta, maisemista.

Kuvat Coco avant Chanel -elokuvan sivuilta.
Näihin ystäviini olen tutustunut 2000-luvun alussa. Silloinen työkaverini kysyi minua neljänneksi kevättalvella Lappiin suuntautuvalle matkalle. Tuleva matka on kolmelle alkuperäiselle jäsenelle yhdeksäs ja mukaan on minun lisäkseni liittynyt sittemmin kaksi naista. Matkalla meitä on vaihtelevasti ollut 4-6. Itse en hirveästi perusta laskettelusta, mutta muut saattavat olla päivän rinteessä. Itse murtsikoin, käyn uimassa, hoidoissa, joskus kokeilin issikoita, mutta ihaninta on se, että saa halutessaan vain olla. Keskustelemme kaikesta maan ja taivaan välillä  ja nauramme. Ystävät ovat rikkaus.

Oli sai tänään H1N1-rokotuksen ja meille muutti palkintona reippaudesta Barbapörrö. Ei tarvinnut pahemmin jonottaa ja muutenkin kaikki sujui nopeasti. Perjantaina pidämme lomapäivän, joten pitkä viikonloppu tiedossa.


sunnuntaina, marraskuuta 15, 2009

Aamuhetki

Viikonloppuisin on välillä ihana herätä aikaisin aamulla ilman herätyskelloa ennen muita. Hipsiä hiljaa ylös, sytytellä tulet takkoihin ja kurkata ulos ikkunasta, mitä tarjolla tänään. Lauantaina oli kaunis pakkasaamu kera kuun sirpin. Kamera, untuvatakki, lämpöiset karvakengät ja ulos. Katselin ja kiertelin. Kuuntelin joutsenten ääniä. Pelästytin rusakon heinikosta samalla pelästyen itse.


Mutta kaikkein ihaninta oli mennä takaisin sisälle, kömpiä lämpöiseen sänkyyn, pistää silmät kiinni, kuunnella tulen rätinää ja nukahtaa vielä hetkiseksi.

perjantaina, marraskuuta 13, 2009

Tuliaiset

Mieheni viime viikkoiselta matkalta toivoin lankatuliaisia. Ihan sitä lankalaatua, mitä olin halunnut, ei tietystikään ollut juuri saatavilla. Nopea puhelinneuvottelu ja värien tiirailu netistä ja tadam uusi lanka ja väri oli valittu. Valinta ei 26 pienestä väritilkusta ollut helppoa: muutaman värin sain helposti liian kirkkaina tai tunkkaisina suljettua pois, mutta monta kaunista jäi vielä jäljelle. Onneksi valituksi tullut väri myös IRL miellytti silmää.

Langat saatuani olen haahuillut netissä (esim. http://www.ravelry.com/) etsimässä ideoita, mallia, jonka haluaisin langasta tehdä. Tähän puseroon taidan päätyä. Se on ilman tuota savupiippukaulusta ihan minun näköiseni. Ei kauluksessa mitään vikaa ole, mutta tiedän kokemuksesta, että minua se "ahdistaa" ja kutittaa. Kunhan saan tehtyä loppuun vielä keskeneräisen kaulahuivini, voisi seuraava työ siis olla tämä.

Kuva: Noro Naturally
Mukavaa viikonloppua!

maanantaina, marraskuuta 09, 2009

Hampaaton kurpitsa ja utelias tintti


Tätä paria oli hauska seurata.

sunnuntaina, marraskuuta 08, 2009

Kahdestaan

Lauantaina pitkästä, pitkästä aikaa ihan kahdestaan liikkeellä. Myös Oli oli tyytyväinen, kun pääsi mummulle ja papalle illaksi. Vein mieheni ulkoilemaan, elokuviin ja syömään, mm. osana isänpäivälahjaa. Aikataulullisesti elokuvissa ei paljoa valinnan varaa ollut ja päädyimme katsomaan Haarautuvan rakkauden taloa. Elokuva oli onneksi parempi kuin kirja. Liikumme enää harvoin Tampereella ja vanhasta tottumuksesta päädyimme Saludiin - suosittelen. Paikan pippuripihvi, ja erityisesti kastike - nam, ei koskaan ole ollut pettymys.

Aamulla heräsin vaihteeksi kurkkukipuisena. Ehkä eilinen "avanto"uinti olisi pitänyt jättää väliin. Alkaa tympiä tämä puolikuntoisuus!

Järvelle oli kerääntynyt muutama hanhi ja paljon joutsenia, äitini oli laskenut 109 kappaletta, minä en ihan noin montaa nähnyt kerralla. Ovat matkalla Etelään: keskustelu parhaasta lentoreitistä oli kovaäänistä.



perjantaina, marraskuuta 06, 2009

Blondit piparit

Leivottiin Olin kanssa isänpäiväksi pipareita. Osa ehti pikkaisen palaa, kun leipurit häärätessään unohtivat seurata tilannetta uunissa. Pikkuleipuri piti erityisesti taikinasta, mutta hyvältä maistuvat paistettuinakin.  Blondien pipareiden ohje löytyi menneellä viikolla ostetusta joululehdestä.

Hyvää isänpäiväviikonloppua!

torstaina, marraskuuta 05, 2009

Violettia, lilaa, laventelinsinistä

Näistä kengistä se alkoi. Näin kengät jossakin lehdessä, seuraavaksi ne osuivat silmääni kaupungilla ja pitihän niitä sovittaa. Kengät jäivät kummittelemaan  ja lopulta kävin lunastamassa ne omakseni. Niissä vain on jotain.

Vaatekaapissani oli ennestäänkin violettia, mutta kenkien oston jälkeen asuste- ym. rekvisiittapuoli alkoi päivittyä.




tiistaina, marraskuuta 03, 2009

Teetä ja sympatiaa

Mies työmatkalla ja me Olin kanssa kotimiehinä. Yskä alkaa olla jo voitonpuolella. Tee hunajalla terästettynä lämmittää mukavasti ja Suomi-poppi soi taustalla.

maanantaina, marraskuuta 02, 2009

Lokakuun viimeisenä

Aamun valjetessa ei olisi arvannut miten ihanan aurinkoinen päivä on tulossa.
Ulkoilimme, kävimme hautausmaalla ja teimme ruokaa ajan kanssa. Yrttipestossa marinoidusta hirven fileestä levisi ihana tuoksu eikä maussakaan ollut valittamista.

Lauantai on meillä karkkipäivä. Ilmeisesti Jack o'Lantern oli käynyt kiittelemässä kurpitsalyhdystä  ja jättänyt nameja pöydälle. Olin mielestä tämä nimenomainen suklaa oli liian makeaa?! Sehän sopi äidille, joka ei ole koskaan tainnut maistaa liian makeaa karkkia ja sai syödä loput suklaat :-).


Iltavalaistuksenamme, täyden kuun lisäksi, oli pari järveen tuikattua soihtua, lyhtyjä.