Viikonloppuisin on välillä ihana herätä aikaisin aamulla ilman herätyskelloa ennen muita. Hipsiä hiljaa ylös, sytytellä tulet takkoihin ja kurkata ulos ikkunasta, mitä tarjolla tänään. Lauantaina oli kaunis pakkasaamu kera kuun sirpin. Kamera, untuvatakki, lämpöiset karvakengät ja ulos. Katselin ja kiertelin. Kuuntelin joutsenten ääniä. Pelästytin rusakon heinikosta samalla pelästyen itse.
Mutta kaikkein ihaninta oli mennä takaisin sisälle, kömpiä lämpöiseen sänkyyn, pistää silmät kiinni, kuunnella tulen rätinää ja nukahtaa vielä hetkiseksi.
Aamuhetket ovat niin hienoja! Harmi vaan, että aamu-unisena olen yleensä se viimeinen joka nousee ylös...
VastaaPoistaVoi kuinka kauniita kuvia! Aivan uskomattoman ihania! :)
VastaaPoistaElin ihan mukana aamuretkessäsi. Kiitos, että jaoit taian!
Kivaa viikonalkua!
Kauniit kuvat. Itsekin melkein säikähdin rusakkoa heinikossa, eläydyin!
VastaaPoistaPeesaan Annaa, minäkin olen kovin aamu-uninen valitettavasti!
:-) Aamu-uninen minäkin. Välillä vain havahdun aamuyöstä ja sen sijaan, että tyytyväisenä vain kääntäisin kylkeä, pakottamalla pakotan itseni ylös. HUOM! Tätä tapahtuu todella harvoin. Kesälomalla taisi olla edellinen kerta: lähdin lenkille aamukuudelta. Tuoksut, valo, linnun laulu - ihanaa. Loppumatkan tulin tosin aika lujaa, kun metsässä rapisi ja mielikuvitus alkoi käydä ylikierroksilla (karhu, susia ja ties vaikka mitä). Jopa venyttelin lenkin jälkeen terassilla ennen kuin aloin tehdä aamiaista miehille. Että olin ylpeä itsestäni! Ihana muisto.
VastaaPoistaTania - blogissani on sulle haaste!
VastaaPoista