sunnuntaina, joulukuuta 27, 2009

Kotona - ihanaa


Joulu oli ja meni. Lahjoja sain minäkin, mutta se lapsen lahjojen / lelujen määrä! Huh kauhistus - ihan järkytyin.  
Perheeseemme tuli kaksin kappalein joulun hittilahja eli piikkimatto. Siitä vähän etukäteen vihjailin miehelleni, että voisi olla kiva, mutta onneksi ei ollut ostanut.

Tänään oli joululoman paras hetki: aurinko paistoi, kävelimme jäällä ja vain olimme. Kotiin ajelimmekin sitten kummitytön synttäreiden kautta.




Kaksi päivää töissä ja sitten lomalle!

tiistaina, joulukuuta 22, 2009

Melkein valmista




Viikonloppuna ehdin hetken tuijotella tulta - rentouttavaa. Seuraava tuijottelusessio toivottavasti viikonloppuna.
Olen pakannut rinnakkain joululomakasseja pakkassäälle (lunta ja pakkasta - ihanaa!)  ja talvilomakasseja (n. +30 astetta). 
Huomenna ap töissä ja ip lähdemme ajamaan maalle joulun viettoon. Joulumieli ja -rauha löytynevät matkan aikana.

Lämpöistä Joulua itse kullekin!

keskiviikkona, joulukuuta 16, 2009

Run baby, run

Joululomalla pidän yöpaitapäivän - tai kaksi ja etelän lomalla vain käännän kylkeä ja luen ainakin viisi kirjaa! No joo, kun saisi edes nukkua joku aamu niin pitkään kuin nukuttaa.

Kiire on pääosin ihan itse aikaansaatua: täytyikö mennä kamera-/kuvauskurssilla juuri ennen joulua (kolme iltaa á kolme tuntia)?! Hyödyllistä - kyllä: olen saanut monta ahaa-elämystä ja tajunnut, kuinka vähän osaan kameraani hyödyntää. Varmasti kuvien laatu jossain vaiheessa paranee, kunhan harjoittelen, kokeilen ja välillä selaan ohjekirjaa.

Myös se, että pitäisi tavaroistaan huolta vähentäisi turhaa stressiä, etsimistä. Piti ottaa oma passi työhuoneen pöydältä lokerikosta, siis sieltä, missä sitä säilytän. Eipä passi ollutkaan siellä. Pari iltaa etsin kaikista mahdollisista ja mahdottomista paikoista, minkä jälkeen annoin periksi ja harmitti niin vietävästi. Tänään juoksin ruokatunnilla passikuvaan ja poliisilaitokselle. Tuskin tarvitsee mainita, että laitoksella oli jonoa ja töissä kiire. Sikäli onni, että jostain syystä jo nyt päätin laittaa passini matkapapereitten kanssa samaan paikkaan enkä lähtöä edeltävänä iltana. Puolustuksekseni haluan sanoa, että työhuonetta on tämän vuoden aikana remontoitu useampaan otteeseen eli huone on tyhjennetty pariin kertaan.

Jokin aika sitten hain myös korvakorujani iltana parina. Aikani haettuani tulin siihen tulokseen, että en tainnut kyseisiä korvakoruja koskaan edes ostaa. Selitys: ostin yhdet ja piti hakea vielä toiset eri väriset, mitä en tainnut sitten koskaan tehdä. Saa nauraa, nauroin lopulta itsekin.

Oli kiva tulla tänään kotiin kamerakurssilta - meillä oli leivottu! Mies ja Oli olivat tehneet joulutorttuja. Nyt siis kupponen teetä ja muutama joulutorttu.






perjantaina, joulukuuta 11, 2009

Blingbling'iä

Kukahan meidän saniteettitiloihin on unohtanut kenkänsä ja laukkunsa?




Mukavaa perjantaita!

tiistaina, joulukuuta 08, 2009

Kyläluuta vai mökkihöperö


Väsyttää ja vähän ahistaakin - tekemättömät kotityöt ja jouluvalmistelut. Viime viikkoina on ollut paljon menoa, kanssakäymistä - nyt alkaa olla ähky. En ole pohjimmiltani sitä sosiaalisinta sorttia. Välillä on suorastaan mukava erakoitua.

Kyllä se on tämä elämäntilannekin. Arki-illat ovat lyhyitä ja pitäisi ehtiä niin paljon ihan perusjuttuja. Viikonloppuna haluaisi sitten vain rauhoittua, tehdä omia ja perheen juttuja ilman aikataulua. Mökille ajaa parisen tuntia per suunta. Perille päästyään ei enää huvita ajella edestakaisin. Paineita on: "Kun kerran täälläpäin niin usein ajelette, tulkaa käymään". Olen osa meidän pientä ydinperhettä, lapsuuden perhettä, sukua - omaa ja sitä toisen puoliskon, ystäväverkostoa, työyhteisöä.  

Ystäväpariskunta tulee vähän kauempaa yökylään viikonloppuna - kivaa! Mutta sitten on kohtaamisia, velvollisuusvierailuja, joista jo etukäteen tiedän, että en saa niistä mitään ja ne tuntuvat niin turhilta: kuuntelen juttuja, jotka eivät kiinnosta ja jotka olen kuullut jo aiemmin, puheita ihmisistä, joita en tunne, kukaan ei kysy, mitä meille/minulle kuuluu, juon kolmatta kahvikupillista, jota en edes halunnut ja vilkuilen kelloa, voisiko jo lähteä. Nämä vierailut vain pitää hoitaa aika ajoin, koska... se kuuluu asiaan?  

Tsemppaan tässä itseäni jouluun liittyviin velvollisuusvierailuihin :-)



sunnuntaina, joulukuuta 06, 2009

Hyvää syntymäpäivää

S U O M I

Olen ylpeä siitä, että olen suomalainen. Maamme laulu ja Finlandia soivat kauniisti, ei Fazerin Sinistä voittanutta, kotimainen mansikka makein, kesäyön tuoksu ja linnun laulu, lumituiskut, "havuja perkele" -asenne, isänmaan ja äidinkieli. Molemmat pappani olivat sodassa. Toinen palasi. Toinen jäi sille matkalle koskaan näkemättä tytärtään, äitiäni.

Illalla sytytän kynttilät ikkunoille ja ehkä sivusilmällä katselen linnan juhlia.
Kuvat ovat maaliskuulta 2006. Voi kun tulisi taas oikea talvi: lunta ja pakkasta.

Tämä kuva on myös vuodelta 2006, yksi lempparikuvistani:  Oli noin puolivuotiaana isin sylissä. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009

Piparibambit satumetsässä

Tänään leivottiin pipareita vai pitäisikö sanoa, että syötiin piparitaikinaa. Hyvä jos puolet taikinasta päätyi pellille ja uuniin asti.

Huomenna työpaikan pikkujoulu: viininmaistajaiset, kulttuuria ja syömään, minkä jälkeen innokkaimmat jatkavat yökerhoon. Itse poistun kotiin virallisen ohjelman jälkeen.
Mukavaa loppuviikkoa!


Arvontavoitto

Harvoin voitan mitään, mutta nyt onnisti - tällainen ihanuus tai siis tykötarpeet ja hyvät ohjeet tällaiseen tuli postissa. Kiitos Rita!

Lisää kaikkea kivaa löytyy osoitteesta http://www.ritarilla.fi/.

maanantaina, marraskuuta 30, 2009

Valoa

Viikonloppuna oli outoa olla kotona valoisaan aikaan. Arkisin sitä näkee kodin ja elää kotona vain keinovalossa. En pidä isoista valoista = kirkas kattovalaisin, vaan suosin pöytä-, seinä-  ja lattiavalaisimia ja niitä minulle onkin kertynyt. Taidan olla tai siis ihan rehellisesti sanottuna olen lamppufriikki: kaapista, vaatekaapin nurkasta, mökin vintiltä löytyy valaisimia, jotka odottavat uutta tulemista tai eivät vielä tähän päivään mennessä ole päässeet esille. Suosimani tunnelmavalaistus ei vain tunnu tähän vuodenaikaan pelittävän. Kumma juttu - aikaisemmin valo kyllä on riittänyt, mutta nyt lukeminen, neulominen vaativat kirkkaampaa valaistusta. Silmälääkäri antoi vuosi sitten lukulasireseptin vähän niin kuin varmuuden vuoksi. Totesi, ettei laseja kannata vielä hankkia, kun näkökyky tulee lähivuosina kuitenkin iän myötä romahtamaan.  Siinä tulevaisuus, mitä sitä kaunistelemaan. Lähinäkölaseja en siis ole vielä lunastanut, kun ilmankin hyvässä valossa näen - paitsi sitä ihan pientä tihrua sampoopullon tms. kyljessä.

Sunnuntaina näkyi ihanaisia, satunnaisia auringon pilkahduksia.




Näistä kaunokaisista olen ylpeä: orkideat ovat pysyneet hoidossani hengissä kohta jo viisi vuotta kukkien pari  kertaa vuodessa. Hoito-ohje: nostetaan keväällä ulos parvekkeelle ja syksyllä takaisin sisälle ennen pakkasia. Kastellaan, jos ja kun muistetaan.

lauantaina, marraskuuta 28, 2009

Pikkujoulukausi alkanut

Eilen naisten kesken ystävättären kotona: kotispa poreiluineen, glögiä, fondueta, puhetta, naurua ja hyvää seuraa.

Tänään väsyttää.




tiistaina, marraskuuta 24, 2009

Haaste

Sain Annalta Vinksin Vonksin -blogista haasteen, mitä materialistista en omista ja miksi. Ensimmäisenä tuli jostain syystä mieleen muoviset pihakalusteet ja tekokukat. Niitä en kotiini halua.
- Olen joskus kesähelteellä istunut valkoisessa muovituolissa, joka on hiostanut, nitissyt ja natissut. Monta muutakin syytä voisin mainita.
- Tekokukista tulee mieleeni mummulla maljakossa olleet punaiset muoviruusut, jotka olivat haalistuneet ja tuoksuivat lapsen nenään epämiellyttäviltä.

Mönkijä ja kaikki pärisevät turhakkeet - pois ne minun pihapiiristäni. Kammo näihin on tullut siitä, kun maalla pikkupojat yhtenä kesänä ajelivat mönkijöillä ja mopoilla metsätietä, joka menee maittemme läpi läheltä mökkiä. Tahdon rauhaa ja linnunlaulua! Mur... Tiedän, tiedän - pojat ovat poikia, tuonikäisiä kaikki pärisevät ja pörisevät kiinnostavat ja yleisellä tielläkään ei saa ajaa.  He lopettivat läpiajon, kun siitä heille aika kiltisti sanoimme. Saas nähdä, kuinka käy vajaan kymmenen vuoden päästä, kun Oli alkaa olla siinä iässä. Isällään oli ensimmäinen mopo jo kymmenvuotiaana.

Minulla ei ole omaa autoa. Olemme aina asuneet hyvien kulkuyhteyksien läheisyydessä, kauppa- yms. palvelut ovat vieressä ja varsinkin tässä elämäntilanteessa matkustaminen julkisilla liikennevälineillä antaa omaa aikaa lukea tai vain olla. Olen varmaan viimeksi ajanut autoa kesällä maalla.

Taidetta/tauluja haluaisin seinillemme. Helpoin tien taulun omistajaksi olisi vuokrata se aluksi taidelainaamosta. Jos  taulu ei tunnukaan omalta, voi sen aina palauttaa. Taidelainaamojen sivuilla olen netissä vieraillut, mutta paikan  päälle katsomaan en ole saanut aikaiseksi lähteä. Näistä grafiikkatauluista pidän. Kuvat www.artti.net/somppi/  ja www.kirsineuvonen.fi


















Mielitekoja on, isoja ja pieniä; leipäkoneen melkein jo ostin viime kesänä. Perustelin sen tarpeellisuutta itselleni sillä, että tuoretta leipää olisi mökillä aina tarjolla. Raclette-grilli olisi myös kiva illanistujaisissa ja muutenkin. Taitaisi kuitenkin jäädä pölyttymään ja tilaa viemään kaappiin. Koskahan olemme viimeksi käyttäneet fondue-pataa... Listaa voisi jatkaa, mutta laitan tähän pisteen.

maanantaina, marraskuuta 23, 2009

Lauluja ja iltakävelyllä

Kauas minne katse kantaa yli peltojen... kouluajoilta on jäänyt mieleen joitakin maakuntalauluja. Satakuntalaisten laulun lisäksi toinen, minkä muistan ja mistä pidän on Kuulkaa korpiemme kuiskintaa jne. Meni kylmät väreet, kun sitä laulettiin.

Päiväkotitädit kertoivat, että Oli oli potalla istuen vetäissyt komeasti Satakuntalaisten laulun ensimmäisen säkeistön. Pienten puolella hän silloin oli eli alle kolme v. Toinen pottalaulu, mitä tädit meille naureskelivat oli "Kun minä olin pikkuinen poika, tuli tyttäret mieleheni. Mut kun äiti otti vittan ja rapsutteli, kyllä tyttäret mielestä meni". Kyseenalainen kunnia jälkimmäisen laulun laulamisesta/opettamisesta kuuluu miehelleni. Modernit vanhemmat :-).

Satakuntalaisten laulu tuli mieleeni peltokuvasta ja sitten juttu lähti rönsyilemään. Aurinko ehti laskea ennen kuin ehdimme kauppareissulta takaisin mökille ja minä iltakävelylle kameran kanssa.





sunnuntaina, marraskuuta 22, 2009

29 vuotta sitten

Olin niiiin ihastunut ja muitten puheista olin ymmärtänyt, että ihastuminen ei ollut yksipuolista. Katseita oli vaihdettu jo piiitkääään, mutta MUTTA: poika oli ujo! Kärsivällisyys ja odottaminen eivät silloinkaan olleet vahvimpia puoliani, joten sopivan hetken tullen menin ja kysyin suoraan, että oltaisko me. Vastaus oli kyllä ja edelleen ollaan. Silloin oli kova pakkanen ja lunta maassa, mikä vielä tuosta illasta mainittakoon.


Kukkia, kuohuvaa ja sushia. Sushia tein ensimmäistä kertaa. Taiteelliselle vaikutelmalle en anna kymppiä, mutta valmistaminen oli kuitenkin helpompaa kuin luulin.