sunnuntaina, huhtikuuta 03, 2011

Pohjois-Karjalaan

Viikko sitten ajelimme vajaa 600 km Pielisen rannalle ja vaihdoimme vapaalle, latasimme akkuja eli ohjelmassa ulkoilua, oleilua, hyvää ruokaa, yhdessäoloa.

Mökki oli mieleinen ja ne maisemat!  
Kai näihin näkymiin, valoon ja väreihin turtuisi, jos ne olisivat arkipäivää. Tai sitten ei?!

Koko talven olen varonut, ylpeillyt akrobaattisilla taidoillani läheltä piti tilanteissa liukkailla kaduilla. Viikko sitten perjantaina tein kunnon ilmalennon omassa pihassa töihin lähtiessäni. Kaiketi onneksi kaikki kävi niin äkkiä, etten ehtinyt ottaa vastaan kädellä. Hetken haukoin maassa henkeä ja varmistelin, että varpaat ja sormet liikkuvat, kömmin ylös ja aloin kerätä tavaroitani. Vitsit, että harmitti ja harmittaa vieläkin. Sen verran laskeutuminen tärähti alaselkään, että pulkkamäen lasku jäi väliin. Hiihtämään sentään pystyin tasaisella. Tämä talvi on ollut ihana, mutta eiköhän tämä nyt ollut tässä; ei enää lunta, pakasta, jäätä! Meidän talviulkoilujutskat siirtyvät nyt varastoon odottamaan ensi talvea.

3 kommenttia:

  1. En usko että turtuisi, vaikka upeat ovat maisemat!

    VastaaPoista
  2. Surffaillessani blogeissa, sattumalta löysin tänne jossa on jotain tuttua, itse olen paljon kuvannut pohjois-karjalaa, koska olen sieltä päin kotoisin, kuvasi ovat selkeitä ja valoisia, luonto on kaunis kaikkina vuoden aikoina. Tutustu minun blogiin myös os. http://sanosekukkasin.blogspot.com
    t. pipsa

    VastaaPoista
  3. Elisa: Välillä sitä kulkee "kaihtimet alhaalla" eikä näe, mitä kaikkea ihanaa on ympärillä
    :-).

    Pipsa: Kiva, kun poikkesit! Tulen vierailulle.

    VastaaPoista