Heinähommia

Serkkupoika oli käynyt niittämässä pellot viikolla. Siinä samalla oli mennyt nurin lupiininurkkaus,
josta oli tarkoitus kerätä maitotonka täyteen väri-iloa. Eipä tuo menetys jaksanut kauaa harmittaa.

Mies teki useamman heinäseipäällisen silmän iloksi sekä peurojen talvimurkinaksi.

Mansujakin löytyi. Osa vähän raakoja, mutta ei se haitannut.

 Mummun vanha jasmike. Ihana tuoksu!

Harvahampainen muruni.

Naisia, kohtaamisia

Naisia, tyttöjä kuvattuna riksan kyydistä.

Vierailimme opastyttömme Merry'n kanssa paikallisessa kodissa Pekingin vanhassa osassa.

Merry ja Oli esittelivät naamareita olohuoneessa. Vasemmalla olevassa kukkaruukussa

asusteli kaksi kultakalaa onnea tuomassa.  Taloutta jakoi emäntämme lisäksi hänen miehensä,

jo mainitut kultakalat, kilpikonna ja musta lemmikkilintu.

Perheen ainoa poika oli jo naimisissa ja asui omillaan.

Opimme myös miten perinteinen leija rakennetaan. Perhosleija oli opettajamme tekemä.

Me tyydyimme vähän yksinkertaisempaan malliin.

Kuva on perheen makuuhuoneesta, johon, kuten olohuoneeseen ja keittiöönkin,

kuljettiin ulkokautta.

Mukavaa viikonloppua!
Meillä ohjelmassa, pitkästä aikaa, häät.

Nǐ hǎo!

Ensin taksilla Mutianyu'ihin, jonne oli hotelliltamme matkaa noin 70 km.

Kaapelivaunu vei meidät Muurille.

Kuuma, pilvinen päivä;

satoi hetken ja ukkonen jyrisi jossain kaukaisuudessa. 

Kotiseutumatkailua

...pitäisi harrastaa useammin.

- Seurasaaressa -

- Heurekassa -

Jäin miettimään, mikä oikeastaan on kotiseutuani.

Kun minulta kysytään, mistä olen kotoisin, mitä vastaan.

Kertomalla syntymäpaikkakuntani, josta muutin 10 vuoden ikäisenä? 

Kertomalla paikan, jossa asuin nuoruuteni eli seuraavat yhdeksän vuotta?

Vai nykyisen asuinpaikkani, jossa olen asunut jo yli kaksikymmentä vuotta,

mutta josta "pakenen" maalle mökille aina sopivan hetken tullen =).

Nyt pakkaamaan.

Huomenna lennämme matkailemaan vähän kauemmaksi.

Tirkistelijänä

Tytöt - tuonnepäin.

 Osaatteko te tehdä näin!? Aikas makeeta vai mitä tykkäätte.

 No mikä sulle nyt tuli. Älä mee.

Paras aika vuodesta

Alkukevät on yksi mieleisimmistä vuodenajoista. Toisaalta - mitä niitä järjestykseen laittamaan: jokaisella on paikkansa, oma tunnelmansa ja kivat juttunsa.

Nautitaan :-) 

Punia

Vähän piristystä harmauteen & auringon paistetta odotellessa.

Pohjois-Karjalaan

Viikko sitten ajelimme vajaa 600 km Pielisen rannalle ja vaihdoimme vapaalle, latasimme akkuja eli ohjelmassa ulkoilua, oleilua, hyvää ruokaa, yhdessäoloa.

Mökki oli mieleinen ja ne maisemat!  

Kai näihin näkymiin, valoon ja väreihin turtuisi, jos ne olisivat arkipäivää. Tai sitten ei?!

Koko talven olen varonut, ylpeillyt akrobaattisilla taidoillani läheltä piti tilanteissa liukkailla kaduilla. Viikko sitten perjantaina tein kunnon ilmalennon omassa pihassa töihin lähtiessäni. Kaiketi onneksi kaikki kävi niin äkkiä, etten ehtinyt ottaa vastaan kädellä. Hetken haukoin maassa henkeä ja varmistelin, että varpaat ja sormet liikkuvat, kömmin ylös ja aloin kerätä tavaroitani. Vitsit, että harmitti ja harmittaa vieläkin. Sen verran laskeutuminen tärähti alaselkään, että pulkkamäen lasku jäi väliin. Hiihtämään sentään pystyin tasaisella. Tämä talvi on ollut ihana, mutta eiköhän tämä nyt ollut tässä; ei enää lunta, pakasta, jäätä! Meidän talviulkoilujutskat siirtyvät nyt varastoon odottamaan ensi talvea.