Elämä on

Täällä köllimme taas - minä ja Oli. Olin masu tuli uudelleen kipeäksi. Eilen aamulla kävimme varmuuden vuoksi lääkärissä. Vakuutus on, joten yksityisiä lääkäripalveluita tulee käytettyä ehkä turhankin helposti. Lääkäri oli vanha, pieni mies, joka näytti tuikealta pyytäessään meidät sisään. Tässä tapauksessa ensivaikutelma ei pätenyt, miten ihanasti hän käsitteli Olia ja jutteli hänelle. Kun lapsi oli tutkittu ja vatsan nipistelyt ym. todettu pitkittyneeksi vatsataudiksi, aloin kerätä tavaroitamme. Hän katsoi kelloaan ja totesi, ettei mitään kiirettä, aikaa on vielä. Sitten juttelimme viitsen minuuttia niitä näitä. Kohtaamisesta jäi hyvä mieli.

Vatsapotilaalle lempeää kaurapuuroa

ja mustikkakeittoa. Olille Pingu ja minulle hetki "omaa" aikaa.

Käsitöistä sen verran, että sain eilen valmiiksi kaulurin (ohje Kalastajan vaimo -blogissa), ja

että meillä asuu mörkö, joka vuoraa pesäänsä Olin kaulahuiveilla tai syö niitä; kaksi jo kadonnut tänä talvena. Tässä valmistumassa uusi kaulanlämmitin.

Olen murehtinut lapsen vatsakipuja (kyllä - pientähän tämä), tekemättömiä töitä. Mies on taas tämän viikon ollut matkoilla. Helpottaa taas huomenna,  kun perhe on koossa.  Elämä on - tässä ja nyt.