Tää on tätä

Väsyttää, väsyttää niin vietävästi. Asiat eivät edisty ihan johtuen siitä, että mikään ei huvita eikä mitään saa aikaiseksi. Kesäloman loppupuolella sitä aina puhkuu intoa ja tarmoa, mutta sitten asiat jotenkin lätistyvät.

Korvien välistä tämä väsymys ja haluttomuus kumpuaa: töissä on kiire, seuraavaan pidempään vapaaseen on aikaa ja mielen saa haikeaksi, kun kesä ja loma on auttamattomasti ohi. Pidän syksystä aina siihen asti, kun puissa on lehdet ja peltoja ei ole kynnetty.

Tänään päätin lopettaa voivottelun ja pyöräilin töihin. Tästä se alkaa - heti on pirteämpi olo :-).

Mukavaa viikkoa!