Sunnuntaivieras

Sunnuntaina meillä oli kunnia tutustua herra Metsoon. Aluksi suhtauduin varauksella yhteisoloomme samassa pihapiirisissä ja taisi olla herralla samat aatokset. Tilanne kuitenkin rauhoittui, kun vaihdoin punaisen ulkoilutakkini hillitymmän väriseen. Totta puhuen - en tiedä, johtuiko herran nopea lähestyminen, jonka koin uhkaavaksi, takin väristä vai ihan jostakin muusta. Iltapäivällä uskalsin kuitenkin jo vaihtaa turvanani kantaman sateenvarjon kameraan. 

Kyllä maalla on mukavaa!

Iloa viikkoosi!

 

Aika

Itsestään selviä tosiasioita, mutta jäin kuitenkin niitä miettimään.

• "Kaikki vie aikaa. Emme voi tehdä mitään käyttämättä siihen aikaa, vaikka kysymys olisi kuinka lyhyen ajan kestävästä asiasta. Tämän johdosta aikaa kulutetaan kaiken aikaa.
• Aikaa ei saa takaisin. Kun aika on mennyt, se on käytetty eikä sitä voi enää käyttää. Käytetty aika ei siis tule koskaan takaisin.
• Aikaa ei voi varastoida. Emme voi säästää aikaa tulevaa käyttöä varten.
• Aikaa ei voi korvata. Emme voi vaihtaa aikaa johonkin muuhun. Aika on olemassa, ja sitä käytetään ja kulutetaan koko ajan."  Kari Alhola

Kovin hyvää palautetta en itselleni pohdinnan jälkeen antanut.

Utuisena lauantaina

Käytiin metsäretkellä ja löydettiin suppiksia.

Savustettiin lohta, jota syötiin kera sienikastikkeen.

Lämmitettiin sauna.

Pönttöuuni poisti kosteuden makuuhuoneesta, antoi lämpöä,

mutta varoiksi kaivettiin untuvatäkit esiin.

Nukuttiin hyvin ja pitkään.

Mukavaa viikkoa!

Muutama otos



Tämä vikkeläliikkeinen kaveri on käynyt lounastamassa pihavaahteran siemeniä
useampana päivänä.



Nämä amaryllikset pitäisi varmaan ennen  pakkasia nostaa sisälle joulua odottamaan.
Vinkkejä otetaan vastaan, miten varmistan jouluisen kukinnan?

 Mukavaa viikonloppua!



Syyskuun kukkijat

Sääennusteista huolimatta kaunis, aurinkoinen viikonloppu.

Minä flunssakuumeessa ja hermo pinteessä - ei kiva, mutta eiköhän se tästä.

Pieni tutkimusmatkailijamme, jolta viikolla lähti ensimmäinen maitohammas.

 

Tää on tätä

Väsyttää, väsyttää niin vietävästi. Asiat eivät edisty ihan johtuen siitä, että mikään ei huvita eikä mitään saa aikaiseksi. Kesäloman loppupuolella sitä aina puhkuu intoa ja tarmoa, mutta sitten asiat jotenkin lätistyvät.

Korvien välistä tämä väsymys ja haluttomuus kumpuaa: töissä on kiire, seuraavaan pidempään vapaaseen on aikaa ja mielen saa haikeaksi, kun kesä ja loma on auttamattomasti ohi. Pidän syksystä aina siihen asti, kun puissa on lehdet ja peltoja ei ole kynnetty.

Tänään päätin lopettaa voivottelun ja pyöräilin töihin. Tästä se alkaa - heti on pirteämpi olo :-).

Mukavaa viikkoa!

Ruudun takaa

Sunnuntaina näyttikin sitten koko päivän tältä.

Pakollisen lämmityksen lisäksi puita nakattiin takkaan tasaiseen tahtiin ihan kodikkuuden takia - pitäähän sitä tunnelmatulet olla! Lämpöä kyllä riittikin ja ikkunat saimme huuruun.

Ulkona käytiin sen verran, että haettiin lisää puita liiteristä ja istutettiin muutama amaryllis ja hyasintti, jotka vietiin kellariin vielä odottelemaan. Tällaisia seisahtaneita, harmaita päiviä aina välillä tarvitaan.

Kuistin syksyasu

Perjantaina menomatkalla poikkesimme Prismassa hakemassa callunoita. Enhän minä puoleen hintaan alennettujen kukkasipulien ohi päässyt, vaan ostoskori oli kassalla kukkuroillaan. Mummun mökillä maahan pääsi jo osa, mutta osa jäi vielä odottamaan inspiraatiota. Olen minä rautakangenkin avulla sipuleita istuttanut ja hyvin kukkivat keväällä. Niin keväällä... mikä sen ihanampaa kuin vielä värittömässä luonnossa narsissiryhmiä siellä täällä, scilla-matto. 

Lauantain sää oli mitä oli, mutta ei ainakaan satanut. Mies piti vapaapäivän hirvestyksestä ja kävimme mummun mökillämme järjestelemässä ja siirtämässä loppuja ulkokalusteita suojaan. Auto oli täynnä, kun siirsin rekvisiittaani (peittoja, lyhtyjä, astioita) talvimökille (Muutto... 11.10.).

Illalla uimassa ja saunassa, hyvää ruokaa, hirvipataa - kuinkas muuten,  tunnin puhelu ystävättärelle - parannettiin maailmaa - ja kohta iltasadun jälkeen tuli nukkumatti minuakin noutamaan höyhensaarille.

Valoa lokakuuhun

Varsinaisia jouluvaloja en ole vielä ottanut esille, mutta tämä viritys on ollut käyttövalmiudessa pari vuotta läpivuoden. Pimeän kauden alkaessa valot sytytetään viimeistään, kun Oli menee nukkumaan. Valo valaisee matkan varrella, mikäli pikkumies päättää siirtyä yöllä sänkyymme nukkumaan.

Menneenä viikonloppuna hain koristevaloja esille mökin vintistä. "Ei niin jouluiset" -valot laitetaan esille nyt viikonloppuna. Tähän hämäryyteen on kaikki lisävalo tervetullutta!

♥Lämpöistä ja tunnelmallista viikonloppua♥

Muutto...

viiden kilometrin päähän omasta Mummun mökistämme vanhempieni mökille talvikaudeksi: hanavesi ja sisävessa! Mies oli hirvijahdissa valoisan ajan, ja minä ja Oli nautimme auringon paisteesta, retkeilimme, sienestimme. Suppiksia ei valitettavasti lähimetsistämme tänä syksynä paljoa näytä löytyvän.

Illalla kaunis kuutamo ja paljon tähtiä.

Viikonlopun puuhasteluja

Viikonloppuna kaivelin ja järjestelin perenapenkkiäni. Varjoliljat olivat omin lupinensa hipsineet penkin etureunaan ja jättäneet lehtosinilatvan ja muita hennompia kasveja varjoonsa. Jaoin liljojen sipulipaakut ja siirsin ne ihan penkin takareunaan (muista tukea keväällä!). Pari saamaani punahatun taimea löysivät myös paikkansa. Kun olin vielä lisännyt kompostimultaa ja ripotellut aikaisemmin keräämiäni harjaneilikan siemeniä sinne sun tänne, olin tyytyväinen. Lempikukkani penkissä on Mummun peruja oleva tummanpunainen pioni. Pidän villeistä kukkapenkeistä; kukin lajike saa tietyissä rajoissa ottaa tilansa. Pionin taimia, enimmäkseen valkoisia ja vaaleanpunaisia, olen ripotellut useampaan kukkamaahan ja haaveilen runsaista englantilaistyylisistä kukka-asetelmista - sitten joskus.

Elämänlanka - niin hauras

Viikonloppuna parturoitiin myös nurmikko, käytiin kaakaoretkellä, kannettiin peuroille omenia riistapeltoon, saunottiin ja nautittiin aurinkoisista, mutta tuulisista päivistä. Ai niin, keräsin myös kahdeksan litraa puolukoita. joista on tehty jo yksi vispipuuro. Loput 7,5 litraa odottavat parvekkeella perkaamista...