torstaina, helmikuuta 04, 2010

Äänistä

Puhe- tai lauluääni ja nimenomaan miehen ääni. Ääni, joka positiivisessa mielessä saa kylmät väreet juoksemaan selkää pitkin. Ääni, jota voi silmät kiinni kuunnella ja kuunnella - viis sanoista tai sisällöstä - ja vain nauttia kuulemastaan. Onko teillä tällaisia ääniä? Minulla on.

Ulkomaalaisista tulee nyt mieleeni
Liam Neeson - näyttelijä, lähtöisin Pohjois-Irlannista
Anthony Hopkins - brittiläissyntyinen näyttelijä
ja kotimaisista
Näyttelijä Esko Salminen
Laulajaveljekset Ismo ja Ilkka Alanko
Laulaja Pekka Ruuska

Onko se äänen sävy tai väri, artikulointi, aksentti vai kaikki edellä mainitut yhdessä, vaikea sanoa. Brittiaksentista ainakin pidän.

Mielenkiintoista on kohdata puhelinääni kasvokkain. Hiljaisella, pienellä äänellä puhuva henkilö osoittautuukin ulkoisilta avuiltaan suurikokoiseksi ja rotevaksi persoonaksi. Tai sähköpostituttu, jonka kuvan olen nähnyt jossain, soittaa ja voi ei - ääni, tapa puhua ja ulkonäkö eivät sovi yhtään yhteen!

Entäs sitten oma ääni. Kurssilla videoitu oma esitys tai puhelinvastaaja-aikaan oman äänen kuuleminen. Juuri sillä hetkellä, kun sitä ääntänsä tuottaa, ääni kuulostaa  omissa korvissa paljon tummemmalta ja sointuvammalta (kaikuu tyhjän pään sisällä , hih) kuin silloin kuin oman oman äänensä kuulee jostain masiinasta.

Tästä pienestä, raukeana haukottelevasta kissasta vasta ääntä lähteekin ja varsinkin välillä yöaikaan!
Ja kyllä, varsinkin yksin ollessani kuulen välillä "ääniä":-).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti