Sydämiä, kuraa ja tuhkaa

Sydämiä mummun mökiltä

 

 

Tekisi mieli koiraa. Ihan kuin kuraa, rapaa, hiekkaa ei muuten kulkeutuisi tarpeeksi sisälle. Kyllä se on meidän poika, joka päiväkodin pihassa leikkii siinä kuraisimmassa kohdassa ja lätäköt - ne vasta ovatkin kivoja. Onneksi hänellä on ikää jo sen verran, että lätäkkövesi ei enää maistu. Eipä siinä mitään, muistan  itsekin, kuinka kivaa oli kaivella ja ohjailla kevätpuroja, pomppia ja räiskiä, kerätä ojista sammakonkutua lasipurkkiin äidin riemuksi yms. Muistan myös, kun yritin pyyhkeellä siistiä pienessä tuulikaapissa edesmennyttä setteriämme pahimmista kurista - toivotonta. Yhtä likaista puuhaa on riisua päiväkoti-ikäinen siinä samaisessa tuulikaapissa kurahousuista, saappaista. Pesutiloihin ei pääse suoraa ulkoa ja siellä on valkoista lattiasta kattoon. Tahtoo kuraeteisen - sellaisen, missä voi suihkuttaa kuraisen muksun kuravaatteineen ja saappaineen puhtaaksi! Ehkä sitten siinä seuraavassa asunnossa, johon myös otamme sen koiran.

Viikon paras ostos oli tämä kurakaukalo (+ uudet kurahanskat kaksi viikkoa sitten ostettujen, nyt jo vuotavien tilalle). Eipä tarvitse pestä / imuroida koko eteistä, kun laskee kengät/saappaat suoraan tähän. Olen näitä metsästänyt syksystä asti, kuten varmaan moni muukin, kun ovat aina olleet loppu. Ostinkin sitten saman tien kolme.

 Aamulla ajattelin ennen töihin menoa tehdä täsmäiskun Hulluille päiville. Saas katsoo nyt, iskeekö ahdistus jo ovella ja totean, etten oikeastaan tarvitse mitään.

Miehen pitäisi huomenna ip palata työmatkalta, mutta nyt suunnittelevat Helsinki-Vantaankin sulkemista. Turvallisuus ennen kaikkea, mutta tiedän, että odottavien aika tulee olemaan pitkä. Pikkumies repii pelihousunsa, jos tulo siirtyy... "äiti vielä yksi yö ja sitten isi on kotona".  Hmm... taitaa Oli myös odottaa aika paljon tuliaiseksi toivomaansa uutta junaa Tuomas Veturin kaverikokoelmaansa.