Slow - Elä hitaammin!

Lainasin kirjastosta otsikossa mainitun kirjan ja selasin sen läpi, koska en ehtinyt sitä viikon laina-ajassa lukea. Kaikkea lukemaani en toki allekirjoittanut, mutta moni asia vauhdin hiljentämisestä osui ja upposi. Kirjan kirjoittajan havahtuminen tapahtui lentokentällä, kun hän turhautuneena odotti paluulentoaan hektiseltä työmatkalta. Lehdessä oli artikkeli "yhden minuutin iltasadusta". Joukko kirjailijoita oli tiivistänyt klassisia satuja kuudenkymmenen sekunnin pähkinänkuoriksi auttaakseen vanhempia selviytymään aikaa vievistä naperoista.

Meilläkin pyydetään toinen ja kolmas viimeinen iltasatu. Minä pidän itsekin saduista. Tunnustan toki joskus lyhenteleväni satuja, koska oma (?) aika alkaa, kun pikkumies nukahtaa. Oma aika venyy helposti yli puolen yön ja montaa yötä ei alle kuuden tunnin unilla jaksa.

Kieltämättä välillä tuntuu, että koko ajan ollaan menossa, lähdössä jonnekin, työpäivän jälkeen väsyttää, tekemättömät työt odottavat, kasautuvat ja kivoja juttuja ei voi aloittaa, koska arkiaskareet tms. pitäisi ensin hoitaa pois alta. Mm... logiikka tuokin. Viikonloput haluan pyhittää perheelle, tehdä rauhassa sitä, mikä tuntuu hyvältä. Edellä kerrotun vaarana vain on, että vapaapäiville lataa liikaa odotuksia ja huomaamattaan aikatauluttaa tuonkin ajan. Tuttua varmaan itse kullekin.

S. Kierkegaard: "Useimmat ihmiset tavoittelevat nautintoa sellaisella kiireellä, että he päätyvät juoksemaan sen ohi."

Kissamme Katie on varsinainen nautiskelija

ja yöeläjä: nukkuu päivät ja yöllä mourahtelee sekä karauttelee matot ruttuun.