Valoa

Viikonloppuna oli outoa olla kotona valoisaan aikaan. Arkisin sitä näkee kodin ja elää kotona vain keinovalossa. En pidä isoista valoista = kirkas kattovalaisin, vaan suosin pöytä-, seinä-  ja lattiavalaisimia ja niitä minulle onkin kertynyt. Taidan olla tai siis ihan rehellisesti sanottuna olen lamppufriikki: kaapista, vaatekaapin nurkasta, mökin vintiltä löytyy valaisimia, jotka odottavat uutta tulemista tai eivät vielä tähän päivään mennessä ole päässeet esille. Suosimani tunnelmavalaistus ei vain tunnu tähän vuodenaikaan pelittävän. Kumma juttu - aikaisemmin valo kyllä on riittänyt, mutta nyt lukeminen, neulominen vaativat kirkkaampaa valaistusta. Silmälääkäri antoi vuosi sitten lukulasireseptin vähän niin kuin varmuuden vuoksi. Totesi, ettei laseja kannata vielä hankkia, kun näkökyky tulee lähivuosina kuitenkin iän myötä romahtamaan.  Siinä tulevaisuus, mitä sitä kaunistelemaan. Lähinäkölaseja en siis ole vielä lunastanut, kun ilmankin hyvässä valossa näen - paitsi sitä ihan pientä tihrua sampoopullon tms. kyljessä.

Sunnuntaina näkyi ihanaisia, satunnaisia auringon pilkahduksia.

Näistä kaunokaisista olen ylpeä: orkideat ovat pysyneet hoidossani hengissä kohta jo viisi vuotta kukkien pari  kertaa vuodessa. Hoito-ohje: nostetaan keväällä ulos parvekkeelle ja syksyllä takaisin sisälle ennen pakkasia. Kastellaan, jos ja kun muistetaan.